Harri Valoma

Peenemünde, avaruudenvalloituksen kehto

  • Aggregat 4:n laukaisupaikka. Siis ensimmäinen onnistunut 03.10.1942
    Aggregat 4:n laukaisupaikka. Siis ensimmäinen onnistunut 03.10.1942
  • Matkanjohtaja Peni; selostaja ajoi autoa.
    Matkanjohtaja Peni; selostaja ajoi autoa.

 

Peenemünde

Kuten jotkut tietänevätkin, Usedomin saarella Peenemündessä kehitettiin maailman ensimmäinen avaruusraketti. Raketti oli Aggregat 4. Neuvostoliitto sittemmin nimitti sen R-sarjaksi hieman suurenneltuaan sitä ja lisättyään useamman moottoriyksikön. Lähettivätpä jopa Laikan ja Juri Gagarinin avaruuten. USAn, tai NASAn Saturn V, jolla kuuhunkin lähdettiin oli Aggregat 4:n edelleenkehitelmä. Sota-aikana sittemmin sarjatuotannon alettua, vuorten uumenissa, orjatyövoiman avulla, Hitler antoi sille nimen Vergeltungswaffe 2, kostoase 2 eli V2.

Tuo hirmuinen, kaamea kostoase 2 oli n. 14 metriä korkea. Pommikuormakin lähes 1 tonni amatolia! Lontoossa ja muissakin paikoissa se surmasi tuhansia ihmisiä! Verrattuna Tampereen Pyynikin näkötorniin, ei se niin kauhean kokoinen ole! Eikä ko. näkötorni ole kovin iso.

Raketin kehittäjä Wernher von Braun kurkotti avaruuten. Hänen työnsä rahoitti Natsi-Saksa.

Jos pyritään päämäärään, jotkut asiat saavat väistyä. Von Braun ei ollut natsi, vaikka pakosta puolueeseen kuuluikin. Kaikki on suhteellista.

Von Braun halusi lähettää raketin avaruuteen; päästä ehkä kuuhun asti. Saturn V vihdoin väkeä sinne vei. Von Braunin johdolla...

Matkalle

Koska olen aina ollut kiinnostunut astro- ja kosmonautiikasta ja tähtitieteestä yleensäkin, lähdin varta vasten matkalle Pohjois-Saksaan, Mecklenburg-Vorpommeriin, käydäkseni Peenemündessä. Nähdäkseni NE paikat. Siis paikat, jossa maailman ensimmäinen avaruusraketti kehitettiin ja laukaistiin. Omituista kyllä, päivälleen 44 vuotta ennen tyttäreni syntymää.

Omalla autolla matka käy kätevimmin Helsingistä laivalla Travemündeen. Lähtömme oli lauantai iltapäivänä ja perillä Saksassa myöhään sunnuntai iltana.

Travemündestä on matkaa Peenemündeen vajaat 270 km, pääasiassa Autobahn A20:tä pitkin. Pieni pysähdys Fuchsbergissä, josta 24/7 bensiiniaseman myymälästä saa kätevästi täydennettyä eväät. Ostoskoreja ei ole, jonkinlaisen muovikassin sentään saa mukaan.

Perille pääsimme maanantain aamupuolella, hieman kello yhden jälkeen. Kamat sisään ja unille.

Peenemündessä on mainiot majoitusmahdollisuudet. Itse valitsin entisestä jokiproomusta muokatun Anne-Liesen. Proomun nokalla on kuin mikä tahansa lomamökki. Sisältä löytyvät reilut tilat ja vuoneet neljälle. Varustukseen kuuluvat tietenkin tiskiallas, jääkaappi, hella ja riittävästi astioita. TV:stä löytyy joitakin satoja kanavia, saksaksi. Suihku ja wc ovat heti eteisen vieressä. Kylmemmillä ilmoilla voi kamiinaan sytyttää tulen, kesällä riittää sähkölämmitys.

Proomun peräosassa on Hafenbar zum Dünnen Herring, luona laihan sillin. Alakerrasta saa aamiaista, lounasta ja päivällistä. Kannella ja laiturillakin on terassi.

Historisch-Technisches Museum

Oudossa paikassa epämääräisesti nukutun yön jälkeen on vuorossa ensimmäinen kohde. Historiallis-tekninen museo Peenemündessä, Usedomin saarella, on vierailun arvoinen paikka. Se toimii entisessä voimalaitoksessa, joka toimitti sähköt silloisille koeasemille ja vielä DDR:n ja yhtenäisen Saksan sähköverkkoon vuoteen 1992 asti. Majoituksesta on matkaa lahden ympäri alle kilometri. Pääsymaksu ei päätä huimaa, 8 € aikuisilta. Aivan vierestä löytyy lisäksi pakkonähtävä Spielzeugmuseum, lelumuseo, sekä Phenomenta, eräänlainen pienois Heureka. Maulwurf eli Myyrä on usein tarjolla matkamuistoksi, vaikka tsekkiläistä syntyperää onkin.

Museossa esitellään Peenemünden koelaitosten ja Aggregat 4:n historia erinomaisesti. Muinaisia esineitä on runsaasti esillä, mm. itse rakettimoottori sekä ulkoalueella itse raketti. Nähtävillä on myös pienoismalli Prüfstand VII, juuri sieltä tehtiin A4:n laukaisut kohti nykyisiä Puolan aluevesiä.

Melko julkean kokoinen on voimalaitos, jossa Teknis-historiallinen museo toimii. Teho oli n. 15 MW. Hiilellä. On siinä hiilipöly ja -noki pöllynnyt! Rakennus on n. kuusi-seitsenkerroksisen asuintalon korkuinen. Katolla on nykyään näköalatasanne.

Museossa järjestetään nykyään myös monenlaisia seminaareja, liittyen kansainväliseen rauhantyöhön sekä tietenkin avaruusmatkailuun, mm.

Missä on Peenemünde?

Kuten edellä kerroin, Peenemünde on n. 270 km päässä Travemündestä, itään. Ainoa vika paikassa on, että se on syrjässä aivan kaikesta. Ainoa lähellä oleva on Puolan raja ja sinnekin on matkaa sadan kilometrin nurkilla! No, Wolgastiin on 20 km ja siellä on Lidl, muitakin kauppoja toki, lisäksi Vodaphoneshop, josta voi tarvittaessa hankkia prepaid netin. Zinnowitzkin on lähellä, n. 18 km, se on perinteinen loma- ja kylpyläpaikka.

Automatkaa Travemündestä kertyy Google Mapsin mukaan 266-267 km, riippuen milloin katsot. Omituisesti maapallomme venyy ja vanuu! Muutaman päivän välein!

Peenemünde on muuten hieman Tampereen Kissanmaata pienempi paikka. Silti sieltä löytyy junan päätepysäkki, postilaatikko, sieltä täältä roskalaatikoita sekä roskia maasta, muutama museo ja muutama ravintola ja majoituspaikka, puhumattakaan kalastusmahdollisuuksista! Läheisyydessä itärannalla on 'joitakin' kilometrejä hiekkarantaa! Parin keskitysleirityyppisen asutuksen rauniot voi tarkkanäköinen lukija havaita! On siellä silti iso lentokenttä, nyk. siviililiikenteelle, ei reittilentoja.

Onneksi likellä on Karlshagen, n. 8 km, jossa tuntee jo päässeensä sivistyksen pariin, kauppoja ja ravintoloita löytyy. Kaksi rahannostoautomaattiakin, Peenemündessä EI ole. Entisestä DDR:stä en meinannut etsimälläkään löytää jälkeäkään, museoista sentään... Turha oli yrittää saada nauttia Ketwurstia (DDR hotdog) tai Krustaa (DDR pizza). Pakko oli syödä Schnitzeliä ja muuta vastaavaa. Kalaa tarjoaa eri muodoissaan jokainen ravintola; ollaan liki merta. Ylipäänsä kaikkien ravintoloiden ruokatarjonta on erinomainen

Ulkonäyttely

Kun museon sisätilat on kierretty, voi tutustua ulkonäyttelyyn. Laajalla alueella on näytteillä mm. Fieseler Fi-103 eli FZG-76, sittenpi V1, rekonstruoidulla lähtörampillaan. Näytillä on myös Berliinin S-Bahnin mukaan tehty paikallisjuna, jolla väki kuljetettiin eri paikkoihin töihinsä, nykyään ainoastaan käytössä olevat raiteet ovat olemassa, muut on purettu.

Sanoisiko kaiken kruununa ulkoalueella on Aggregat 4. Sittenpi V2. Fritz Langin elokuvasta napattiin logo ja nimi: Frau im Mond; Rouva Kuussa. Kuva oli ensimmäisen onnistuneesti laukaistun raketin kyljessä. Tiettävästi... Nykyversio raketista on tietenkin rekonstruktio.

Seistä tuon raketin vierellä synnyttää ristiriitaisia tunteita! Nykyiset risteilyohjukset, nuo tuhoa tuovat raketit, ovat ylenevässä polvessa sukua tuolle 14 metriselle peltitörölle. Toisaalta myös tuon raketin edelleenkehitelmällä vihdoin mentiin kuuhun; se oli Wernher von Braunin unelma. A4:n ensimmäinen lento ylsi n. 86 km:n korkeuteen, matkaa se teki n. 260 km.

Kuriositeettina mainittakoon, että SS pidätti v. Braunin, koska hän halusi kuuhun, eikä halunnut kehittää riittävän tehokkaasti rakettiaan aseeksi.

Kiertoajelu

Peenemünden lentokentän platan viereltä on tarjolla Hischtorisches Rundfahrt. Tämä on se, jota olen odottanut. Pikkubussilla reissu historiallisille paikoille maksaa 12 €/henkilö. Autonkuljettajanamme ja oppaanamme on Joachim Saathoff. Matkaa johtaa Joachimin koira Peni! Peni muistuttaa karjalan karhukoiraa ja on luonteeltaankin ehkä sinnepäin; varautunut, mutta ystävällinen, rapsuttaakin saa pienen houkuttelun jälkeen.

Matka alkaa tutustumalla tiettyihin Itä-Saksan aikaisiin kohteisiin. Pian kuitenkin siirrymme portista, Joachimilla on avain, varsinaisen Natsi-Saksan alueelle. Onhan alue toki ollut Neuvostoliiton ja sittemmin DDR:n käytössä.

Nyt alkaa varsinainen selostus, Joachimilla on eräänlainen mappi tai kansio, josta hän näyttää kuvia ja piirroksia ohittamistamme kohteista. Tie on ilmeisen tuttu, koska kaikkien röykkyjen keskellä hän toisella silmällä ja kädellä ohjaa autoa. Välillä takapenkkiläisille näytetään tabletilta videopätkiä.

Sitten pysähdytään ja katsellaan Schmetterlingin ja Wasserfallin koelaukaisupaikat. Maasta löytyy edelleen 1940 luvun aikaisia kaapelikaivantoja ja suojattuja tähystyspaikkoja. Takaisin pikkubussiin.

Vihdoin saavumme Prüfstand VII:lle. Suojavallit ovat edelleen havaittavissa. Katselemme entisten raiteiden väyliä ja muita kulkuteitä. Kohta Peni johdattaa meidät oikealle paikalle. Joachim seuraa porukan mukana ja esittelee A4 muistokiven paikalla, josta siis ensimmäinen avaruusraketti ammuttiin.

Paikalla on muutama moderni mänty, muinainen hydrantti (vesiposti) ja muistokivi A4 kaiverrettuine teksteineen.

Seison siis paikalla, josta maailman ensimmäinen avaruusraketti laukaistiin. Tunne on mahtava. En ajattele niitä tuhansia, jotka V2 tappoi, ajattelen ensimmäistä onnistunutta laukaisua tyttäreni syntymäpäivänä, 44 vuotta häntä aiemmin. Täytyi mennä vuoteen 1969, että Wernher von Braun sai unelmansa läpi.

Peni palauttaa maan päälle, haukkuu kiveä?? Tietääkö se, mitä pahaa tällä raketilla vastoin kehittäjänsä tahtoa tehtiin. Kiipeilemme myös suojavalleille ja katselemme ruohoa kasvavaa muinaista laukaisupaikkaa. Siirrymme takaisin pikkubussiin, Peni kiipeää kuljettajan viereen, ehkä neuvomaan.

Ajelemme takaisin lentokentän platan viereen. Koko loppumatkankin kuulemme Joachimin selostuksen ohittamistamme paikoista.

Oma saksan ymmärrykseni oli tuolla reissulla koetuksella; 1 tunti 45 minuuttia lähes jatkuvaa historiatulvaa saksaksi. Onneksi pysyin mukana, jotenkuten.

Muuta tekemistä

Seuraavana päivänä suuntaamme Wolgastin eläintarhaan. Siellä on susiakin. Ja konainen populaatio Erdmänchen, mangusteja. Ne ovat hauskoja.

Paluumatkalla ajamme pohjoisia pienempiä teitä. Nyt kertyy paluumatkaa Travemündeen n. 300 km lisää, ehkä ylikin. Olen edellis iltana etsinyt tabletin kartasta hakusanan Schloß. Yksi matkan varrelle sopiva on löytynyt. Käymme 3 vuotiaan tyttärentyttären vaatimuksesta katsomassa linnaa, josko siellä vielä olisi prinsessa. Ei ollut, mutta oli silti tyytyväinen, kun linna nähtiin. Sikäli 3-vuotiasta on narrattu, ettei se oikea prinsessalinna ole, mutta täydestä menee. Se on Mecklenburgin suuriruhtinaan Jagdschloß, jahtilinna. Sinne muinoin ruhtinas vetäytyi ammuskelemaan bambeja, huvikseen. Kai ruhtinaalla muutenkin olisi ruokaa riittänyt?

Loppumatkalla tutkitaan Lübeckiä. Tavaratalot ja useimmat kaupat menevät kiinni kello 20. Tavaratalon parkkihalliin saa onneksi auton talteen ja pois pääsee parkkikorttia ulko-oveen näyttämällä, siitä sitten autolla ulos, kunhan on maksettu automaattiin, joka osaa englantia ja ranskaa, mm, saksan lisäksi.

Vielä on aikaa poiketa terassilla, varakuski ja tyttäreni, serkkukset, ottavat valkoviinit, 3-vuotiaalle pillimehu pahvitötteröstä on tärkeä. Pääkuski juo kolaa...

Vihdoin päästään, parin arvonnan jälkeen, Travemünden tielle ja Skandinavien Kajlle. Laiva ei ole edes vielä satamassa. Check-Innissä saamme 3-vuotiaan ansiosta lastenvaunun kuvan tuulilasin alle. Käy ilmi, että meidät päästetään etuilemaan jonossa. Silti laivalle on aikaa ja käymme ostoksilla.

Lähtö on kello 03:30, lauantai aamuna, sisään pääsemme jo perjantaina kello 23. Jollain tapaa käy sääliksi skönäreitä, merimiehiä. Saahan silti kohta nukkua. Sympatia tulee ehkä siitä, että itsekin olen puolimatruusi; pitemmälle ei sisävesillä pääse, vaikka kuinka olisi praktiikkaa!

Laivassa jatkuu vanha meno, ruokailuineen jne. Nukkumassa ollaan silti jo ennen laivan lähtöä. Helsingissä ollaan sunnuntai aamuna ennen kymmentä. Enää alle 200 km kotiin. Hyvä reissu!

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.