*

Harri Valoma

Koirasutta odotellessa

  • Leevi ja supikoira neuvottelevat reviirirajoista.
    Leevi ja supikoira neuvottelevat reviirirajoista.
  • 'Myyräntöissä'
    'Myyräntöissä'
  • Sateella sentään Leevi viihtyi tuokion sisälläkin.
    Sateella sentään Leevi viihtyi tuokion sisälläkin.

Voshdotsno sibirskaja laika, Leevi, kuoli nelisen vuotta sitten, kissa sentään jäi kaveriksi. Nyt Roope kissakin kuoli. Jäin kaipaamaan juttu- ja mökkikaveria.

Varasin koirasusi-huskymix pennun. Susiprosentti 18. Sitä odotellessa tulee mieleen kaikenlaista. Laika oli minulle tullessaan vajaa puolitoistavuotias. Väitän, että laika on tosiasiassa koirasusi. Moni piirre sen käytöksessä viittaa ennemmin suteen, kuin koiraan. Puoli vuotta kului, kun yritin saada läpi ideaa, että minä olen alfauros meidän porukassa. Sitten helpotti ja Leevistä tuli oikein ystävällinen elukka. Koiramainen käytöskin pääsi enemmän esille, mutta susipuolikin pilkisti ajoittain esiin.

Laika on ns. yleismetsästyskoira, Leevikin metsästi kaikkea täysperävaunuyhdistelmästä päästäiseen. Mökillä Leevi otti huolehtiakseen myös minun ruokatalouteni. Tuli milloin supikoiran poikasta, milloin ketunpentua, joskus piisamia, myyrät Leevi söi itse. Kerran Leevi pisteli välipalaksi kokonaisen jäniksen, luineen karvoineen.

Laikani oli tullessaan saanut rokotukset ja se oli leikattu. Ruuaksi kelpasi normaali aikuisen koiran ruoka. Tulevan pennun rokotus jää aikanaan minun kontolleni, kunhan ikää tulee 12 viikkoa, pentu saapuu n. kahdeksan viikkoisena. Alkukodissaan se on tottunut tietynlaiseen ravintoon. Täytyy siis hankkia samaa tai vastaavaa ainakin aluksi, sitten aletaan vähitellen totutella minun ruokakomentooni. Kotiruokaa en ole koskaan koirilleni syöttänyt, se ei sovi koiran ravinnoksi, mitä nyt ehkä tähteiden nuoleminen korkeintaan. Koiranmuroja säkistä ja nokare purkkiruokaa herkkupalaksi. Kuivaruoka auttaa myös hampaiden kunnossapidossa.

Pennuilla kasvavat hampaat. Pitää siis hankkia purtavaa. Leevi aikoinaan söi kaksi sohvaa, ylioppilaslakkini ja muutaman parin kenkiä ja lenkkitossuja. Vielä on jäljellä pariton osaksi syöty karvarukkanen. Leeville tein ranteenvahvuisesta hamppuköydestä solmuleluja, ne kestivät parikin viikkoa. Kaupan solmunarut olivat trasselia n. kolmessa päivässä. Puruluita ja puru/retuutusleluja pitää siis varata, ehkä jotain muutakin aktivoivaa, että tarmo saadaan suunnatuksi pois luvattomista touhuista. Muuten, käsivarren pituinen puruluu, nahkaa, kesti noin 20 minuuttia, kunhan siihen oli ensin tutustuttu.

Valjaat. Valjaita on monen mallisia ja kokoisia. Aikuisen huskyn valjaat eivät tietenkään aluksi käy, mutta minkä kokoiset pennulle? Pienet vai keskikokoiset, keskikokoisissa olisi hieman kasvun varaa, jos ne saa tarpeeksi pieniksi pennulle. Mallit ovat yleensä melko samoja, mutta erojakin on, mikä siis olisi paras? Ei viitsisi ostaa monia, vaikkeivät niin hirveästi maksakaan. Täytynee tehdä toivioretki alan liikkeisiin ja tutkia asiaa!

Mihinkäs Pikku-Hukka nukkumaan. Tähän asti koirani ovat olleet täysikasvuisia tullessaan. Ne ovat löytäneet nukkumapaikkansa sohvalta ja lattialta omia aikojaan. Pitäisikö pennulle olla jokin koirankoppa pehmikkeineen? Sellainen jää ajanmittaan pieneksi. Mitään valtavaa koiransänkyä en aio hankkia. Ehkä joku vanha viltti tai täkki taiteltuna sopivaksi nyytiksi kelpaa, toivottavasti. Pitäisiköhän sille olla joku petikaveri? Tyttären tyttärellä on vaarin luona Nalle Puh tai Sofia kissa. Joku on kuulemma piilottanut vanhanaikaisen tikittävän herätyskellon koiran petiin. Tikitys kuulemma matkii emon sydämen tykytystä. Tiedä hänestä, olisiko tuosta hyötyä...

Omia tapojakin joutunee korjailemaan. Aikanaan työhön lähtiessä Leevi kävi aamulla ulkona, samoin töiden jälkeen ja vielä iltamyöhällä. Leevin jälkeen ei ole tullut juuri ylimääräisiä ulkoiltua, nyt sekin täytyy taas opetella uudelleen. Pentuhan vaatii ulkoilua, mutta myös väsähtää ja nukkuu. Ehkä ulkoilu saa sen myös vähentämään kalusteiden ym. terrorisointia.

No, katsotaan, mitä tuleman pitää. Kerron lisää, kun pentu on saapunut ja alkaa kotiutua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Jos olet varta vasten varannut susiristeytyksen, mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulet huijatuksi. Ensinnäkään perimä ei voi olla 18%, kannattaa tutkia hieman yksinkertaisia lukuja ns matemaattisesta periytymisprosentista. Perinnöllinen prosenttiluku on kovin vaikea määriteltäväksi.
Susiristeytysmarkkinat ovat villit ja vapaat; mitään kuluttajasuojaa ei ole. Koko bisnes syntyi tuolla 80-90-lukujen taitteessa ja on tänä päivänä vain voimistunut.
Pentua ostaessa kannattaisi ehdottomasti ostaa pentu n 6-7kk:n ikäisenä; näkee edes hieman, mitä on ostamassa.
Olen rekikoirilla leipäni tienannut toistakymmentä vuotta ja jotain tiedän koirista ja koirabisneksestä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Paljonkohan Saarlooswolfhondissa on nykyään sutta, tai Ceskoslovensky vlcakissa? Onhan niitä FCI:nkin hyväksymiä koiran ja suden risteytyksiä.

Olen eri mieltä ostettavan pennun iästä, kunhan ottaa selville mitä ostaa niin miksi odottaisi 6-7 kk ikään. Ja jotain tiedän koirista minäkin.

Käyttäjän HarriValoma kuva
Harri Valoma

En todellakaan tiedä vanhempien susiprosenttia, sehän voi olla molemmilla mikä tahansa. Riippuen siitä, miten kutakin on risteytetty.

Haluan kuitenkin varaamani pennun, oli se sitten vaikka kilpikonnan tai huskyn risteytys...

Käyttäjän HarriValoma kuva
Harri Valoma

Emo on puhdas husky. Isä 36 prosenttia sutta, lisäksi tsekin sutta, schäferiä ja muutakin. Susiprosentti lasketaan yksinkertaiseti ynnäämällä vanhemmat ja jakamalla kahdella. Isän 36% on siis määräytynyt sen vanhemmista, toisella enemmän toisella vähemmän, en tiedä tarkasti. En jaksa tähän nyt laskea muuta esimerkkiä, kuin 25+50=37,5. Vanhempien sekoistussuhteet voivat toki olla muutakin.

Perimä voi siis aivan hyvin olla vaikka 18%.

Terv.
Harri Valoma

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Oudoksun ajatusta, että koirasi on ilmeisesti vapaana luonnossa ja tappaa riistaeläimiä ja niiden poikasia. Metsästyskoiralla tarkoitetaan ihan muuta.

Aggressiivisen koiran paikka on sisällä, lieassa tai ulkoiluaitauksessa. Vastuu on aina omistajan.

Käyttäjän HarriValoma kuva
Harri Valoma

Tämän aiheisessa pakinaluonteisessa jutussa ei pidä kaikkea ottaa hirmuisen tosissaan.

Muuten, supikoira on Suomen luonnossa vieraslaji ja lainsuojaton. Samoin kettu, vaikka kotoinen laji, on myös lainsuojaton.

Joku vuosi sitten joku ilm. lainsuojaton ajoi naapurin mullit, liki 20, karkuun sähköaidan läpi! Ei tietoa syyllisestä, ehkä kettu, ilves, supikoira tai jopa OIKEA susi.

Muistaakseni kettu ja supikoira EIVÄT ole riistaeläimiä, ei edes myyrä tai päästäinen. Yksi jänis (rusakko) pois naapurin viljelyksiä rokottamasta ei kaada kantaa!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

No mitä kukin riistalla tarkoittaakin, syötäviä vai Suomen Riistakeskuksen määrittelemiä metsästyslajeja, joihin kuuluvat kettu ja supikin.

https://riista.fi/metsastys/metsastysajat/

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Alkukantaiset pystykorvat ovat hyvin sudenomaisia. Akitamme olisivat käyneet hevosen kimppuun, jos olisivat päässeet. Ne myös ulvoivat, kuin sudet, ulvooko laika?

Käyttäjän HarriValoma kuva
Harri Valoma

Minun laikani haukkui. Joskus tuli myös 'ulvahtelevaa' haukkua. Koskaan ei 'räkyttänyt' tyhjänpäiten, vaan aina asiasta.

Käyttäjän HarriValoma kuva
Harri Valoma

Akita on tietääkseni melko hauska ja ihmisystävällinen koira, oikein kasvatettuna!

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Puolisusi; jos vieraat koirat eivät alistu, ne tapetaan siihen paikkaan. Akitaa ei voi viedä koirapuistoon. Oma perhe on oma lauma, Japanin maaseudulla lapset jätetään kotiin akitojen paimennettaviksi. Isännälleen uskollisempaa koiraa ei ole.

Käyttäjän HarriValoma kuva
Harri Valoma Vastaus kommenttiin #15

Tämähän on nähty elokuvassakin. Erään aseman luona Japanissa on muistopatsas uskollisesta, kuollutta isäntäänsä odottavasta akitasta. Se odotti isäntää asemalla vuosikaudet, kunnes kuoli itse!

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #16

Hänestä on tehty kolme elokuvaa, kaksi japanilaista, ja jenkkiversio.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hachikō

Ensimmäinen mustavalkoinen versio on paras.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #15

Kaiketi kuonokopassa voisi viedä koirapuistoon, jos haluaisi. Tuli näet mieleen että kävin Wienissä koiranäyttelyssä ollessani koirapuistossa, jossa oli kyltteineen vaatimus kuonokopasta, mutta eihän sellaista ollut eikä kukaan huomauttanutkaan kun koiran rotukin oli se mikä oli.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #17

Luultavasti koira ei ymmärtäisi koppaa, ja hyökkäisi silti.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Minun viimeinen, nykyinen koirani (rekikoirahommat lopetin viisitoista vuotta sitten) lienee melko alkukantainen pystykorva. Sen isä tuotiin Negevin autiomaasta (villi beduiinikoira) ja nykyisen koirani aiemmat sisarukset palvelivat loistavasti rekikoirina; siis onnistunut risteytys Alaskasta tuodun nartun kanssa.
Mitä rekikoirien ulvomiseen tulee; jo vain, ulvovat ja paljon.
Oletkos kuullut "kuulosuunnistuksesta"? Silloinen kenneltyttömme, innokas partiolainen, olivat vaeltamassa tuolla lähimetsissä. Eksyivät ja hieman neuvottomia. Kaisa sitten sanoi; minä tiedän missä ollaan, laittoi kädet suun eteen tötterölle ja päästi ulvonnan. (oli tarhalla oppinut miten huskyt saadaan ulvomaan) Hetken kuluttua meidän koiramme vastasivat ulvontaan ja sitten Kaisa tietävänä; tiedän missä ollaan, tuonnepäin pitää lähteä. Toiset olivat aivan silmät "ymmyrskäisinä" moisesta suunnistustaidosta.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Minun viimeinen, nykyinen koirani (rekikoirahommat lopetin viisitoista vuotta sitten) lienee melko alkukantainen pystykorva. Sen isä tuotiin Negevin autiomaasta (villi beduiinikoira) ja nykyisen koirani aiemmat sisarukset palvelivat loistavasti rekikoirina; siis onnistunut risteytys Alaskasta tuodun nartun kanssa.
Mitä rekikoirien ulvomiseen tulee; jo vain, ulvovat ja paljon.
Oletkos kuullut "kuulosuunnistuksesta"? Silloinen kenneltyttömme, innokas partiolainen, olivat vaeltamassa tuolla lähimetsissä. Eksyivät ja hieman neuvottomia. Kaisa sitten sanoi; minä tiedän missä ollaan, laittoi kädet suun eteen tötterölle ja päästi ulvonnan. (oli tarhalla oppinut miten huskyt saadaan ulvomaan) Hetken kuluttua meidän koiramme vastasivat ulvontaan ja sitten Kaisa tietävänä; tiedän missä ollaan, tuonnepäin pitää lähteä. Toiset olivat aivan silmät "ymmyrskäisinä" moisesta suunnistustaidosta.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Seija Nylund; siksi monta rekikoiraa olen ostanut; koskaan en muutaman kuukauden ikäistä pentua vaan aina yli puolivuotiaan. Silloin saa jo viitteitä, mikä koira mahdollisesti on.
Me koiraihmiset vain olemme siksi omituisia, että haluamme itse kasvattaa pennun; unohtaen täysin nartun luonnonmukaisen kasvatusprosessin.
Mietihän pennun vaiheita; sokea kausi, leimautuminen, nopean oppimisen kausi, emon opetukset, laumasosiaalistuminen, varhaisiän oppiminen.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Kokemukset on ihan toisenlaiset. Jos kasvattajalla on ostajaan nähden luottoa niin näkeehän sen jo pienestä pitäen mitä siitä pennusta tulee, jos on tullakseen. Ja parhaat viedään yleensä ensin, jos ja kun saa.

PS. Jääkö niitä rekikoiria kasvattajille käsiin, vai miksi niitä on vielä niin vanhoina?

Käyttäjän HarriValoma kuva
Harri Valoma

En erikseen puutu kenenkään mielipiteeseen, mutta. Haluan pentuni riittävän nuorena, että saan sen jo alusta asti sosiaalistumaan lähipiiriini ja opetettua sen alusta asti 'tavoille'. Laikani oli n. vuosi neljä kuukautta ja puolivilli. Kukaan ei ollut osannut suhtautua siihen oikealla tavalla. Luonani oli neljäs! sijoituspaikka, mukaanlukien syntymäkoti Haapsalussa. Kaikenlaista oli, kuten olen yllä kertonut, mutta totuttuaan ystävällisiin ihmisiin, Leevistä tuli sanan mukaisesti sylikoira. Lenkillä käynti poikani sylissä oli saaterin hauskaa!

Kuten olen antanut ymmärtää, alku oli hankalaa, itseltäni meinasi luonto loppua, mutta lopulta määrätietoisella, sanoisinko sopeutuksella, Leevistä tuli ennen muuta ihmisystävällinen.

Käyttäjän HarriValoma kuva
Harri Valoma

No niin. Tulipa tästä keskustelu, jossain taka-ajatuksessa sellaisen herätys ehkä olikin ajatuksissa. Kiitän kaikkia mielipiteensä julkituoneita. Kukaan ei ole 'rähjännyt' minulle, vaan mielipiteet on tuotu julki asiallisesti, hienoa! En halua herättää pahaa verta kenenkään suhteen, toivon asiallista keskustelua ja ennen kaikkea kommentteja, joita jo sainkin. Rakentavat kommentit ovat äärimmäisen tervetulleita!

Kuten olen maininnut, haluan kaverin itselleni. Ajankulua lienee siinä, että opetan tulevan elukan tavoilleni, siis kulkemaan kanssani rähjäämättä toisille elukoille ja olemaan ystävällinen kaikille.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Seija Nylund; kovin harva rekikoira-ammattilainen kasvattaa koiria myyntiin. Yrittäjät tarvitsevat hyviä koiria ja karsintaa suoritetaan jo pentulaatikossa (vastasyntyneen elinvoima), tylysti sanoen, rääpäleet karsitaan, toisin kuin kasvattajatoiminnassa.
Vanhat mutta hyvät koirat muuten ovat hyvin tärkeitä pentuvaljakon opettamisessa.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset