*

Harri Valoma

Koirasusi tuli

  • Vilttiäkin voi yrittää nakerrella
    Vilttiäkin voi yrittää nakerrella
  • Pikku-Hukka on erimieltä kulkusuunnasta
    Pikku-Hukka on erimieltä kulkusuunnasta
  • Pikku-Hukka on pitkän lenkin jälkeen Väsy-Hukka
    Pikku-Hukka on pitkän lenkin jälkeen Väsy-Hukka

Lähdimme perjantaina porukalla hakemaan pentua. Porukka on minä, tytär ja tyttärentytär. Tuonnempana laumaamme kuuluu lisäksi poika, sen vaimo ja pari tytärtä. Harjoittelemme sosiaalistumista omaan laumaan heti alusta. Tutustumassa on jo alustavasti käyty. Oleellista on, että 4-vuotias tottuu pentuun ja päin vastoin, koska tavataan melko usein. Samoin harjoitellaan samalla autoilua; mökille ja eläinlääkäriin ym. mennään autolla, joten siihen on syytä tottua alusta asti.

 

Hyvästellään emo ja kiitetään isäntäväkeä (vai pitäisikö sukupuolineutraalisti sanoa: talonväkeä?). Taittelen kauppakirjan taskuun ja lähdetään kotimatkalle.

 

Pentu ei oikein tiedä, mitenpäin olisi ja uikuttelee välillä. Ajaa hieman häntäänsä ja puolen matkan jälkeen se nukahtaa hetkeksi. Haen kotimatkan varrelta reilusti kellonremmin mittaisen kaulapannan, pinkin, pentu on tyttö. Tietenkin pienemmätkin hankkimani valjaat ovat liian suuret. Vanha 8 metrin flexi sentään toimii edelleen.

 

Kotiin

 

Pikku-Hukka pääsi uuteen kotiin. Varsinainen nimi ei tule olemaan tuo Aku Ankasta lainattu. Nimi tulee sitten, kun se osoittaa kuka ja mikä olevansa. Ulkoilemme hieman uudessa kotipihassa, meno on kuin yrittäisi saada humalaista kotiin baarista ennen valomerkkiä, takaisinpäin pitää toikkaroida vähän väliä. Puut ja pensaat ym. pitää ohittaa väärältä puolelta.

 

Aluksi opettelemme olemaan syömättä huonekaluja, vaikka en minä niitä muutenkaan syö, mutta ollaksemme samaa porukkaa ja laumaa, käytän monikkoa, näin siis tulevaisuudessakin. Lisäksi opettelemme tietenkin sisäsiistiksi. Itse olen jo, mutta elukkaa varten olen poistanut liiemmät matot ja levittänyt sanomalehteä pitkin lattioita.

 

Riittävän tiuhaan toistuvilla ulkoiluilla pentu oppinee yhdistämään ulkoilun ja tarpeidenteon. Oleellista on, että heti ruuan jälkeen lähdemme pikku lenkille. Jos saamme näin virtsarakon ja suolen toimimaan, hyvä. Kuten kommenteissa on mainittu, kehutaan pentua suorituksen jälkeen suunnattomasti; kuin sankaria.

 

Uudet leikkikalut, solmunaru ja pallokalaa muistuttava vinkuva karva/muovilelu kelpaavat melko pian. Nälkä tai jano ei vielä ole. Joka paikka pitää tutkia ja viimein paikka päivänokosille löytyy kirjoituspöydän takaa patterin vierestä. Varattu peti ei tietenkään kelpaa.

 

Iltapäivän lopulla kaivan pennun ulkoilemaan. Kiertelemme lähistön pusikoita ja kuinka ollakaan, molemmat tarpeet tulevat kuin vanhalta tekijältä. Taas on matkalla tuhansia mutkia.

 

Pentu selvästi hyväksyy minut, pitää sylissä olosta ja antaa välillä pusuja. Pusut tulevat useimmiten suupieleen, mikä on suden tervehtimistapa. Pentu on hieman kunnon kollikissaa pienempi, mutta tassut ja käpälät ovat kaksi kertaa suuremmat kuin kissalla. Kuten kaikki tietänevät, on elukalla etupäässä (etu)tassut ja takapäässä (taka)käpälät. Painoa on ehkä kolmisen kiloa ja säkä, sikäli kuin mittaukseni onnistuu 28 cm.

 

Loppuillasta käymme vielä pikku lenkin ja taas aineenvaihdunta toimii mainiosti.Seuraavan reissun siis uskaltanee jättää aamuun. Uusi lumi hieman välillä ihmetyttää, kun sitä putoilee pensaista päähän ja selkään. Porraskäytävään tulo ja ovesta sisään meno tuntuvat olevan kummallisia, tarpeettomia touhuja. Sisälle kuitenkin päästään. Hankin pikku hiljaa nukkumaan.

 

 

Lueskelen sängyssä jonkin aikaa, muualta asunnosta kuuluu iukutusta, ei sellaista surkeaa, vaan paremminkin 'pidänpähän jotain ääntä aikani kuluksi'. Välillä hiljenee, sitten ääni kuuluu toisesta paikasta.

 

Ei ole kuutamoa, mutta lukuvalon sammutettuani menee hetki ja susi ulvoo. Ääni on pikemminkin hauska, kuin häiritsevä. Neljä vuotias tyttärentytär ulvoo samanlailla matkiessaan sutta. Olen varoittanut naapureita, että ensin alkuun voi jotain tuontapaista kuulua. Pian kuitenkin hiljenee, kun hieman juttelen pennulle, kuulu vain välillä pientä ukinaa. Ilmeisesti molemmat nukumme loppu yön.

 

Aamu

 

Aamulla heräilen pennun ääniin tavanomaista aikaisemmin. Mitään hätää ei tunnu olevan, se vain pitää pientä jutustelua. Nousen ja sytyttelen valoja ja haistelen ja silmäilen ympäriinsä. Mitään ylimääräistä ei näy, ei edes sanomalehdillä lattialla.

 

Aamutoimien jälkeen tarkastan vielä ruokakupin; ei ole vieläkään kelvannut. Saan laittaa uuden pannan kaulaan ilman mitään kommervenkkejä, yöksi otin pois. Sitten ulos. Pientä temppuilua lähdössä on taas. Ulkona jo edellispäivänä kierretty reitti sujuu hieman paremmin. Aineenvaihduntakin toimii lähes heti. Nyt kierrämme hieman pidemmän kierroksen, kuin eilen.

 

Ulkona on paljon kaikenlaisia jälkiä, ihmisten ja eläinten. Niitä pitää välillä seurata tarkkaan. Kotimatka sujuu jo hieman helpommin, puut osataan jo kiertää samalta puolelta kuin minä. Äkkiäpä se oppii! Onkohan se myös luontojaan sisäsiisti, on jo tehnyt kolmesti tarpeensa ulos, asuttuaan luonani vasta vajaan vuorokauden?

 

Kotona leikitään ja touhutaan kaikenlaista jonkin aikaa. Ruoka ei vieläkään maistu, en tiedä, onko käynyt vesikupilla yöllä. Sitten on päivän ensimmäisten päikkärien aika.

 

Puolen päivän jälkeen palaan kauppareissulta. Eteisen kenkäteline on järjestetty uuteen uskoon, lisäksi kaulaan on napattu muovikassi, jossa tyhjä pahvilaatikko kolisee hinattaessa. Ruokakupissa kasa on vähentynyt selvästi, alkaa siis maittaa! Ostin lisäruuaksi nautariista jauhelihaa, sitä kaveriksi seuraavalle aterialle. Käymme reilun lenkin ulkona ja sitten päikkäreille.

 

Omituisen helposti olemme päässeet alkuun yhteistyössämme! Tyyntä myrskyn edellä? Katsellaan ja ihmetellään nyt ainakin viikko ja palataan asiaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Olettehan päässeet hienosti alkuun, onnea vaan jatkohetkiin. Normaaleja nuo pennun askareet. Hyvän alun sait noista ulkolenkeistä + tarpeiden teosta. Näyttäisi hyvältä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Hienosti kuvaat pennun ensivaiheita.

Alkuun pentu hakee leimautumista ja käyttäytyy 'anarkisesti'. Pennulle, meidän ihmisten maailma, on valloittamista. Siihen he pyrkivät ja siitä tulee suurin itsesäätelyn oppi. Kuri ja rakkaus, käsi kädessä!

Itse olen jo pentukoira'rumbaa' elänyt joitakin viikkoja. Väliin ihmettelen, miksi hankin tuon riesan itselleni. Toisessa hetkessä olen jo sulaa vahaa.

Pentuaika kestänee lähes vuoden. Oppivuosi on tärkeä ja vaatii paljon.

Olemme sen kuitenkin ansainneet!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset