Harri Valoma

Koirasusi tuli 2

Onpahan tullut viime aikoina ulkoiltua! Olen laihtunutkin pari kiloa! Enempien 'vesivahinkojen' välttämiseksi olemme alkaneet ulkoilla muutaman tunnin välein. Alku meni mukavasti, koska pentu ei oikein osannut syödä eikä juoda uudessa paikassa. Toisen päivän jälkeen pieniä lätäköitä ja jopa kasoja alkoi ilmaantua. Tietenkin paljaalle lattialle, ei levitetyille sanomalehdille. Lattiarätillä on ollut hommia...

 

Nykyinen järjestelmä on se, että heti ruokailun jälkeen lähdetään ulos. Hätäpissa tulee tietenkin juuri ennen oven avausta! Lenkki on riittävän pitkä, että pentu saa riehuttua kunnolla. Kotona nukuttaa lenkin jälkeen ja nokosten jälkeen leikitään jonkin aikaa, sitten taas ulos. Palkinto ja kehut tulee joka tarpeenteon jälkeen. Muutin myös ruokajärjestystä siten, että isompi ateria on jo aamulla, illansuussa vain kuivaruokaa.

 

Kauppamatka

 

Kävimme kauppareissulla, tunnin. Yksin käyn saman reissun 20:ssä minuutissa! Lasten serkku tuli vahtimaan siksi aikaa, kun kävin kaupassa, etteivät muut koirat tule liian lähelle ja että pentu muutenkin pärjää. Arviolta matkaa tulee pennulle noin neljä kilometriä, itselleni noin puolitoista. Ihmisiä tulee vastaan ja kaikki pitää tervehtiä ja tarkastaa. Lapset ovat erityisesti suosiossa. 'Saako sitä silittää', on usein kuultu kysymys. Tietenkin saa, lisäksi varoitan pusuista ja mahdollisesta näykkimisestä.

 

Muutama tarpeentekokin osuu matkalle ja niistä kehutaan ja annetaan pieni palkinto, muru koirankarkkia.

 

Uusi, vajaa 10 centtinen hanki on ihmeellinen asia! Sitä voi pyydystää, syödä, tökkiä edelle ja ajaa takaa. Siinä voi liukkaammissa paikoissa tehdä kuperkeikkoja (viroksi kukerpal), sitä voi aurata kuonolla ja siinä voi muuten vaan hyppiä. Ennenkaikkea, siihen voi tunkea kuonon ja korkeammissa hankipaikoissa sukeltaa kokonaan sisään!

 

Itsenäisyyspäivän aattona tulee päätös. Pentu on nimeltään Myrsky. Tyttärentyttären pehmokoira on nimeltään Storm ja on melkein saman näköinen. Alkuperäinen kotipaikkakin muistuttaa myrskyä, lisäksi kotona käy välillä melkoinen myrsky.

 

Toinen viikko

 

Nyt on jo päästy hajulle ulkoilun tarkoituksesta! Silti pikku vahinkoja vielä sattuu, mutta entistä useammin tarpeet tehdään ulkona. Onneksi lähellä on kohtalaista ulkoilumaastoa. Vastavalmistunut koirapuistokin aivan lähellä. Sinne mennään tosin vasta rokotuksen jälkeen. Aidan takaa silti kurkistelemme. Eräs luppakoira kuulemma adoptoisi aina kaikki pennut. Molemmin puolin aitaa uikutellaan hetki, sitten jatkamme matkaa.

 

Vatsa hieman renkkaili ilmeisesti kotipaikan muutoksesta johtuen. Apteekista liki kolmella kympillä rohtoa, joka tuntuu toimivan hyvin. Tuotos on taas kiinteää. Lääke on saman tyyppistä, jota annetaan ihmisille antibioottikuurin yhteydessä. Vatsan toimintaa tasoittavia pasiliskoja ja hieman muutakin. Ostan matokuurinkin. Pentu on kuulemma madotettu kahdesti ennen luovutusta, joten otamme matokuurin vasta vuodenvaihteessa, ennen rokotusta.

 

Suku

 

Jos ketä kiinnostaa, kerron hieman pennun sukujuurista. Äidin puolelta se on husky. Isä onkin sitten sekoitus kaikenlaista. Tsekin sutta on aika paljon eri sukuhaaroista. Lisäksi on schäferiä ja valkoista paimenkoiraa. Lisäksi isässä on tietenkin parissa eri sukuhaarassa sutta. Isän laskennallinen susiprosentti on 36, joten pentu on siis 18 prosenttinen susi. Hirmuinen susihukka se onkin ;-)

 

Pennulla on veikeä Karhukopla naamari. Hännän päässä on sentin pituinen valkoinen tupsu. Viikonloppuna saatiin säkäkorkeudeksi 31 cm. Painoa lienee tällä hetkellä noin 3,5 kg, en ole punninnut, koska ei ole sopivaa vaakaa.

 

Eräänä aamuna löytyi vain pieni lätäkkö, ei kasaa. Ulkona tulivat reippaasti molemmat. Ollaan päästy hajulle ulkoilun syvimmästä tarkoituksesta, tarpeen teosta! Toisaalta joskus vielä iskee haju nenään ja sieltähän, jostain piilosta, sohvan takaa, läjä löytyy. Suurimmalta osin kuitenkin tarpeet onnistuvat jo ulkona. 21.12.2017 tulee ikää mahtavat 10 viikkoa, kolme viikkoa luonani.. Ilmeisesti aletaan olla jo voiton puolella, koska sisävahingot ovat alkaneet vähentyä.

 

Kolmas viikko

 

Jouluaatonaattona on tyttärentytär vaarin luona, että äiti saa hoitaa juttuja. Myrsky ja pikkulikka kierivät keittiön lattialla ainakin puoli tuntia, hauskaa on molemmilla. Pentu osaa olla purematta ihan tosissaan ja pikkulikka ei retuuta liikaa.

 

Jossain kohtaa tulee ilmoitus:' Vaari, tuolla on pissa'! Vaari taas kerran ottaa lattiarätin ja siivoaa. Onneksi ei nykyään kovin usein, enää. 'Istu, tassu' yhdistelmä onnistuu ihmeen hienosti. Siitä saa palkinnon. Ulkonakin tulee palkinto molemmista suorituksista.

 

Kinkkua kuorruttaessa tulee olkkarista ilmoitus: 'Vaari, täällä on kakka'. No, toimeen. Pikkulikka, 4 v. menee sittemmin nukkumaan, käymme Myrskyn kanssa pienen kierroksen. Jotakin saadaan aikaiseksi. Jään odottamaan, mitä aamu tuo tullessaan. Luultavasti samaa siivousta...

 

Vuodenvaihteen jälkeen on rokotus ajankohtainen. Sen jälkeen voidaan moikata paremmin jo kauempaa tavattuja naapureita.

 

Lukijoille tyrkytän hauskinta mahdollista joulua!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Oikeastaan mallikkaasti teillä on homma lähtenyt alkuun. Pika-analyysini on, että Myrsky lienee melkoisen älykäs veijari.
Oikein hyvää joulua.

Käyttäjän HarriValoma kuva
Harri Valoma

Kiitos Kallelle kommentista!
Jonkinlaista älyä ja nokkeluutta on selvästi ilmennyt. Esim. puiden ym. kiertäminen on mennyt jakeluun, minun ei tarvitse kiertää perässä. Tänään aattoaamuna yritti kiipeillä eteisessä ovenkahvaan, kun oltiin lähdössä ulos, oli siis selvillä, että tuosta mennään. Osaa myös selvästi 'hävetä' kenkien varastelun jälkeen. Samoin ovien luona osaa jo odottaa oikeassa paikassa; ei saranapuolella!

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Harri; sen verran koiria tunnen, että eivät hävetä osaa; tulkitsevat Sinun reaktioitasi.
Koira toimiin; näin tein, tätä seurasi. Se mielestäni on pääperiaate.

Käyttäjän HarriValoma kuva
Harri Valoma

Siksi tuo 'häpeäminen' on lainausmerkeissä! Tietää, että läpsäys takapuolelle on tulossa, jos jää kiinni itse teossa, myöhempi rangaistushan on turha, koska ei osaa enää yhdistää asioita.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kiva lukea kolmen viikon yhteiselostanne! Kuulostaa kovin tutulta kaikkinensa! Meillä aineenvaihdunta on edelleen melko vilkasta, mutta ulkonakin jo onnistutaan.

Yhdet crocsit on karsittu melko vähäeleisiksi, jotenkuten vielä jalassa pysyvät.

On mahtavaa seurata pienen koiran kehitysvaiheita.

Hyviä hetkiä Myrskyn kanssa toivottelee hieman vanhempi Mindy, pian 6 kk. Vielä sitä aikuisuutta ehtii olla vuosien ajan. Nyt nautitaan pentuajan tuomista, vaiherikkaista hetkistä.

Onnistumiset palkitsevat, mutta aina ei voi voittaa!

Parhainta joulua!

Käyttäjän HarriValoma kuva
Harri Valoma

Kiitoksia Mirjamille ja terveisiä Mindylle! Mitä lajia eläin on Mindy? Ilm. koira, mutta millainen. Vicky vainaa oli belgianpaimenkoirasuursnautserisaksanpaimenkoira!!! Oli älykäs, mutta ei haistanut yhtikäs mitään! Jos ei puruluu ollut tutussa paikassa piilossa, katseli avuttomana ja kyseli, että auta ny! Vicky meni kylppäriin ja laski kymmeneen, jonka jälkeen sai tulla etsimään.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kiitos terveisistä, Mindy, parsonrussellinterrieri, kiittää!

Hän on kolmas samaa rotua. Pian 11 vuotias Mandi on ensimmäiseni pentu. Aiemmin minulla oli englanninvinttikoiria, jotka kilpailivat ratajuoksussa. Sen jälkeen tuli yksi italianvinttikoira ja kolmas laji on nämä parsonit.

Kaikista olen pitänyt paljon. Greyt ovat mahtavia, ja vieläkin sydänalasta riipaisee, kun sattumoisin sellaisen kohtaan. Viimeksi Lontoossa. Suomessa ei heitä juurikaan näe.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Minä taas kuulun tähän "maatiaisluokkaan"; aikanaan koirani pitivät olla suorituskykyisiä (rekikoiria), niistä riippui leipäni.
Pitkien kokeilujen jälkeen muotoutui parhaiksi koirikseni villistä beduiinikoirasta (Israel) ja alaskalaisesta (Joe Redington, Nome) muotoutunut yhdistelmä. Olivat mahtavia työntekijöitä; älykkäitäkin.
Tuossa meidän viimeisessä Mokassa on vielä villiä beduiinikoiraa matemaattisesti laskien n 18% villiä beduiinikoiraa. No, kukaanhan ei osaa laskea noiden geenien periytymistä mutta se lopputulos ratkaisee.
Kaikkein tärkeintähän on, että koira muotoutuu isäntänsä mieleiseksi; ei pakosta, vaan oppimalla.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Hankin ensimmäiset koirani reilusti kolmekymppisenä. Siihen mennessä meillä eleli kissoja, jotka saivat pentuja. Kissat eivät ole elämästäni poistuneet. Nyt heitä on enää yksi, ikäpoika, Matti!

Koirien tulo perheeseemme tapahtui siten, että työkollegani puhui usein Samista, joka oli englannin vinttikoira. Sami kisaili radoilla, oli siis urheilija.

Kollegani houkutteli minut tutustumaan greyhoundeihin. Pentue oli juuri syntynyt yhdelle kilpaharrastuksen gurulle. Menimme paikalle tutustumaan ja olimme välittömästi myydyt.

Perheeseemme saapui pentu nimeltään Etoile Polaire (Pohjantähti), jota sittemmin kutsuimme Epuksi.

Eppu oli huippujuoksija. Hänen nimissään pysyi vuosia Tampereen Kaupin -radan ennätys. Kesät kuljimme juoksukisoissa, Tampereella, Hyvinkäällä ja Porissa.

Rakkauteni koiriin jatkuu ja voi hyvin. Kaikki rodut ovat minulle mieleisiä.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset