Harri Valoma

Koirasuden kanssa elellään

  • Painijat joulun alla keittiön lattialla.
    Painijat joulun alla keittiön lattialla.
  • Ylpeänä uudesta 'neuvolakortista'.
    Ylpeänä uudesta 'neuvolakortista'.
  • Tähystäjä tähystää, kuten tietysti pitääkin! Taustalla maisteltuja chilejä.
    Tähystäjä tähystää, kuten tietysti pitääkin! Taustalla maisteltuja chilejä.

Joulun tietämissä on alkanut ilmetä selvää edistystä sisäsiisteydessä, lattiarätti ehtii välillä jopa hieman kuivahtaa. Tietenkin pitää ulos lähtiessä tiristää jo eteisessä pikku liri, onneksi sanomalehdelle. Ulkona hoidellaan toimituksia sitten jo lähes rutiinilla.

Tapaninpäivää vasten yöllä lähdemme vielä ulos, jos saisi aamulla nukkua hieman pidempään. Parvekkeeni alla on uusi lumi piilottanut jäätikön. Luiskahdan siihen olkapäälleni ja siitä selälleni. Olkapäätä jomottaa niin pirusti. Myrsky tietenkin apuun. Pääsisin toki ylös hangesta, mutta flexinarun selvitys vie aikansa. Suoritamme säädetyt tehtävät tuoreeseen hankeen ja pääsemme lopulta onnellisesti kotiin. Olkapäätä juilii.

Kissanko vika?

On se vaan mahtavaa, kun menet jääkaapille ja oven edessä tossu luiskahtaa. Tossunpohja huuhteluun ja rättiä hakemaan! Sitten kuulustellaan, että kukahan on tehnyt lirin keittiöön, hyi hyi. Korvat pystyssä, pää kallellaan killittävä sekasudenpentu näyttää miettivän: 'En mää vaan tiedä; eikös sulla ennen ollut se kissa, josko se...' Kuten aiemmin kerroin, kissa kuoli lokakuussa sananmukaisesti jalkoihini mökillä.

On ollut entisiäkin koiria, jotka aivan selkeästi syyttivät kissaa pahanteosta. Joskus asensin vakoilukameran kirjahyllyyn seuraamaan elukoiden touhuja. Oli kaksi sohvaa vastapäätä toisiaan. Koira makasi toisella, kissa toisella. Sitten kissa ajoi koiran pois ja kiipesi valmiiksi lämmitetylle paikalle. N. puolen tunnin päästä tuli vaihto! Sama jatkui koko tallennuksen ajan, n. puolen tunnin välein! Kissa halusi lämmitetyn makuupaikan.

Lattiarättiäkin on välillä hauska pyydystää. Onneksi nykyään se saa jo hetken levähtää, vaikka ei vielä tarpeettomaksi jääkään.

Ulkona tapaillaan kaikenlaisia koiria. Ennen rokotusta ei vielä voida mennä lähemmin tutustumaan, mutta monia treffikutsuja saadaan päivittäin. Välipäivinä tulee ikää jo 11 viikkoa. Vuodenvaihteen jälkeen tilaamme rokotusajan. Rokotuksen jälkeen käymme tutustumassa läheisyydessä olevaan koirapuistoon. Se on lähinnä aidattu alue, jossa koirat saavat melskata. On siellä joitain agility-aiheisia laitteitakin, pieni tunneli ja muuta vastaavaa.

Uuden vuoden aatonaattona löhöän TV:tä katsoen. Myrsky alkaa rönytä TV-tuolin jalkopäästä kohti. Alan jo hieman varautua 'ALAS' komenteluun. Katson kuitenkin, mitä tuleman pitää. Se ryömii syliini ja tunkee päänsä kainalooni ja tuhisee siellä yli puoli Kummisetää. Rapsuttelen kylkiä jne. Olen aivan otettu. Puolen yön jälkeen käymme hoitamassa viimeisen kakan ja parit lirit; ulkona.

Uuden vuoden aattona ei löydy lattialta kuin yksi lätäkkö! Syömme jauhelihaa ja pentumuroja ja nopeasti pihalle. Ulkona molemmat toimet sujuvat ikäänkuin rutiinilla. Hyvästä suorituksesta saa pikku palkinnon. Kierrämme n. puolen tunnin lenkin ja pääsemme kotiin. Noin 3:n minuutin päästä havaitaan jääkaapin edessä lätäkkö. Karjun mielessäni, en ääneen, eikö sitä s**tana olisi voinut k*st* siellä pihalla koko lastia!

Aletaan tappelu. Kahvimuki on vaarallinen ja tuhottava laite. Solmunaru on kerranretuutettava turha lelu, housuni puntti on paljon parempi purtava aihe. Jos ei saa purra käteen, pitää purra muualle. Isäntä ei saa juoda kahvia, kahviin ei saa panna sokeria. Jos saa tilkan maitoa ruokakuppiin, voidaan edellä mainitut kuitenkin unohtaa.

Kuten tarkkakorvainen lukija voi nähdä, on tuo pentu todella saaterinmoinen vintiö! Kun se tuli nukkumaan kainalooni, tuo tyttö vei sydämeni lopullisesti!

Tiesinhän minä tämän, riehua, suttua, kakkaa, pissaa tulee. Silputtu sanomalehti oli uutta! Silti rakastan sitä! Se on susi; no, ainakin hieman... Kiltti.

Loppiainen tulee; rokotus

Loppiaisaattona on ikää 12 vk ja päivä. Saamme lääkäriajan. Jälkeemme on vuorossa pupujussi, jonka karva kesii. Meitä ennen on chihuahua (jalkojenlämmittäjä?). Sillä on maitohammasongelma. Koira on hieman luovutusikäistä kissanpentua pienempi.

Pääsemme hoitopöydälle nakertelemaan veterinääriä. Olemme käyneet lääkärin vaa'assa jo odotellessa, painoa on 7,5 kg, kissavainaa oli vain 5,6. Iso tyttö! Otan Myrskystä gorillatyyppisen otteen ja pistos tulee lapaluun tietämiin. Palkinnoksi tulee namia! Myrsky saa ikioman neuvolakortin!

Oikea ylätorahammas on hieman vaurioitunut, ei mitenkään ihme, Myrsky on 'oikealeukainen'. Pitää siis seurata tilannetta. Helppoa, aina kun se puree, voi katsoa myös hampaan. Oikealeukainen? Myrsky mielellään 'hyökkää' oikea poski edellä. Siinä se!

Tuosta kissasta tulee mieleen vanha vitsi: Mitä on venäjäksi rauha ja sota? Mir i vainaa!!! (Sota ja rauha ovat vainaa i mir)

Eläinlääkäri kertoo, että pistos voi aiheuttaa myös väsymystä. Totean, että hyvä. Eräs asiakas oli kuulemma kysynyt veterinääriltä, että lupaatko varmasti! Tulen tietämään, että ei pidä paikkaansa!

Nyt odotellaan puolen viikon yli, että päästään tapaamaan naapureita.

Tapaamisia

Pöytäkonekin kössähti tuossa taannoin, eikä läpärillä ollut tätä tiedostoa backuppina, joten hieman venyi tämän julkaisu. Vika ei ollut näytönohjaimessa eikä muisteissa, vaikka näihin vika viittasikin. Viallinen emolevyn verkkokortti tai -kaapeli!

Nyt on jo tapailtu kaikenlaisia kavereita pihalla; koirapuistossa ei ole kertaakaan ollut ketään. Kaksi kultaista noutajaa ovat parhaita kavereita sekä eräs tanskan doggi. On niitä toki muitakin.

Millään ei haluttaisi erota kavereista. Selkäänkin pitää yrittää kiivetä ja yleisellä tasolla tervehditään kaikki, myös tietenkin ihmiset.

Helmikuun ensimmäisenä käytiin tehosterokotuksella, paino on noussut kuukaudessa 10 kiloon. Lumimyrsky on kerrassaan viehättävä asia. Lumessa on lysti vain istuskella naama vastatuuleen! Samoin laserin täplää on hauska pyydystää ja juosta 16 m pyrähdyksiä hangessa; flexi on 8 m.

Sisäsiisteydestä on, kuten mainitsin, pieniä merkkejä. Usein päivät menevät siististi, mutta aamuhätä usein lirahtaa lattialle ollessani pesulla. Lopetin välillä palkitsemisen aineenvaihdunnasta, mutta aloin taas uudelleen, jos menisi paremmin perille nuo mieluummin ulkona suoritettavat toimenpiteet.

Ruokavalio on nykyään penturuokaa ja tavallista suhteessa 2:1, lisäksi lihaa tai purkkiruokaa kukkura ruokalusikallinen. Suolakeksit ja ihmisten namit ovat harmittavia, niitä kun ei saa syödä, ellei onnistu varastamaan. Kaikki tuolit on syytä työtää visusti pöydän alle piiloon, muutoin kiivetään pöydälle. Ulkona ajetaan välillä city-rusakkoa, että olkapää meinaa revähtää, nimittäin minulta!

Istu-tassu yhdistelmä on kehittynyt jo kerjäystasolle. Käydessäni keittiössä, istuu Myrsky vieressä tassu ojossa. Ulkona osataan jo melko hyvin kiertää puut ja tolpat; kierrä puu, ja usein palataan takaisin flexin myötä komentamatta.

Olen ollut havaitsevinani Myrskyssä selviä piirteitä edustamistaan roduista. Tarkkaavaisena kulkiessaan se muistuttaa ryhdiltään ja olemukseltaan selvästi schäferiä, värikaava tulee selvästi huskylta, kuonon muoto muistuttaa selvästi enemmän suden, kuin koiran kuonoa.

PS. Lattiat on edelleen suurelta osin peitelty sanomalehdillä. Pyysin naapurinkin laittamaan postiluukustani ylimääräiset sanomalehtityyppiset roskapostit (imukyky on sanomalehdellä hyvä).

Tarvetta tuntuu kaikesta huolimatta riittävän. Ja uutta tilalle, kun vanhojen annettu kuivahtaa sen verran, että ilkeää ottaa kostean nipun käteen... Nippu sitten kierrätykseen. Veterinääri lohdutteli, että neljän - viiden kuukauden iässä alkaisi jo sujua...

PPS. WC allas on maailman ihmeellisin laitos!!!

Tuonnempana lisää...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän VirveSikil kuva
Virve Sikilä

Koirasuden elämä on hyvällä mallilla. Tämä on riemukasta lukea :)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kiitos Harrille pitkästä ja valovoimasesta kuvauksesta koiranpennun tultua perheeseen.

Olemme usein otettuja suloisista pennuista, jotka tuovat vain iloa.

Totuus on toinen.

Koiranpennut ovat vaativia, hermoja repiviä, onnea tuottavia, kaiken tuhoojia, parhaita nukkuessaan.

Tietoisuus siitä, että varhaiset aamuheräämiset, ruokaopettelut, valjaat, makupalat, haukkumiset jne. ovat erittäin vaativia ja kärsivällisyyttä koettelevia.

On aivan turha puhua, että, ei meillä koskaan, mitään, milloinkaan!

Meillä on nyt puoli vuotta eletty pentukoiraelämää.

Mielelläni puhuisin vain onnistumisista, mutta pettymykset jäisivät, sillä nehän eivät tietenkään kuulu kasvatukseen.

On puhuttava pettymyksista ja harmeista. Ehkä enemmän kuin onnistumisista, sillä niitähän sataa päivittäin ainakin kolme suhteessa yksi.

Onnistumisia ovat rohkaistumista ohikulkeviin koiriin, haukunnan lopettamisesta ikkunan ohi kulkeviin ihmisiin, yliaktiivinen reagointi valjaisiin ja hihnan kanssa leikkimiseen. Onhan näitä. Onnistumisia.

Parsonini on erityisen ihastunut syömään oman kakkansa, jos sen onnistuu bongaamaan tekosillaan.

Pihalleni unohtuneet, jäätyneet pökäleet, ovat mahtavia. Tänä aamuna pökäle pudotettii suusta vessanpönttöön.

Olen nyt säännönmukaisesti hävittänyt kakat. Aina ei ehdi eikä edes näe, missä niitä on.

Hän etsii myös pyykkikorista hajuja, joita saattaisi löytää pikkuhoususistani. Hän käy haistelemassa vanhemman koirani pissat ja kissani takapuolen.

Hajukoiraetsijänä on varmasti omaa luokkaansa. Mutta nyt vasta n. 7 kk.

Kyllä se tästä. Kyllä.

Käyttäjän HarriValoma kuva
Harri Valoma

Kiitos Mirjami kommentista! En voinut kuin nauraa lukiessani. Tällaistahan se on!

Käyttäjän HarriValoma kuva
Harri Valoma

Muuten, Myrsky saa rapsua ja jopa namia ollessaan kiltti. Takapuolelle tulee joskus ihan rehellisesti piiskaa, kun ollaan tuhmia. Lattialle tehdyistä tuotoksista torutaan isoon ääneen, ulkona niistä tulee pikkunami palkinnoksi.

Kylpyhuoneen ovi on nykyään kiinni, koska pyykkikopassa on liikaa reikiä ja sopivia tuoksuja.

Välillä Myrsky joutuu keittiöarestiin. Sieltä ei pääse ulos eikä siellä ole saavutettavissa mitään tuhottavaa, paitsi vesikaukalo (viitisen litraa vetävä suurkeittiö salaattikaukalo). Noin puolen tunnin päästä on into jo hieman laimennut ja taas tullaan juttuun.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kyllä koiranpentu testaa kasvattajaansa aivan samaan tapaan kuin ihmislapsikin. Joskus tulee mieleen, miten ison tehtävän edessä sitä on. Mutta samalla oppii itsestään ja reaktioistaan.

Ja koira kyllä palkitsee ihmisen hyvine ja pahoineen! Kiintymyssuhde vahvistuu päivä päivältä. Meillä Mindi on aivan nirvanassa, kun sille juttelee lempeästi! Nauraa kauniilla hampaillaan (naurua se on) eikä paijaamista saisi lainkaan lopettaa.

Käyttäjän VirveSikil kuva
Virve Sikilä

Vertaistukea täältäkin. Yleensä ihmiset sanoo, että pennut on ihania, itse olen ihmetellyt, että mistä kohtaa? Kun totuushan on juurikin teidän kuvailemaa elämää onnistumisten ja epäonnistumisten välillä, sotkua, tuhoa ja epätoivoakin välillä.

Minulla oli viikon verran tässä 5 kk ikäinen suomenlapinkoirapoika opettelemassa tapoja. Huoh, miten sitä onkaan taas unohtanut, mitä elämä on pennun kanssa. Onneksi se pentu oli vaan käymässä. Oma valkkarini on kaksivuotias ja nyt alkaa elämä pikkuhiljaa sujumaan lutvikkaasti ehtojeni mukaan. Tsemppiä teille molemmille opettamiseen :).

Käyttäjän HarriValoma kuva
Harri Valoma

Myrsky, vaikka onkin 50% husky, on aika susi isän puolelta. Parhaat hetket ovat, kun se on sohvalla rauhoittuneena ja rapsutaan. Maharapsu saa aikaan usein moponkäyntiinpolku ilmiön. Päivät ovat yleensä yhtä myrskyä...

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset