Harri Valoma

Koirasusi mökkeilee

  • Mökillä saa mennä lujaa!
    Mökillä saa mennä lujaa!
  • Pellolta löytyy keppejä, saalista sekin!
    Pellolta löytyy keppejä, saalista sekin!
  • Myrsky avustaa viimeisissä lumitöissä.
    Myrsky avustaa viimeisissä lumitöissä.
  • Lehmän sääriluu on mitä mainioin löytö!
    Lehmän sääriluu on mitä mainioin löytö!
  • Kahlailu on in, uiminen ei. Tassujen pitää ylettyä pohjaan.
    Kahlailu on in, uiminen ei. Tassujen pitää ylettyä pohjaan.

Muistoja, kieliopintoja ja mökkeilyä

Muinoin oli koiranani Vicky Lee, kavereiden kesken Viki. Viki oli puupalikannoutaja, joka harmitti mökillä isä vainaata. Viki kun kantoi kaikki kepit nurmikolle ja ruohonleikkuri ei niistä pitänyt.

Viki oli saksanpaimenkoirasuursnautseribelgianpaimenkoira. Vikin entinen isäntä oli kyllästynyt, kun elukka oli tehnyt 11 pentua, joista 10 jäi eloon. Olisi joutunut piikille, mutta exä pelasti ja siitä se sitten joutui minulle. Vicky oli muutenkin hieman muotopuoli, sillä oli yhdeksän tissiä! Maailman ystävällisin koira. Ilmoitti kyllä haukulla, että ovikello soi, mutta siinä se sitten oli. Ei hyppinyt syliin tai muuta, rapsua korvan taakse kerjäsi.

Viki oli myös kissan emo, kunhan oppivat toisiinsa. Viki oli joskus valeraskaana ja kissa söi tissiä.

Uiminen oli Vikin laji. Joskus kesäyönä istuin Tesomajärven rannalla laiturilla pussikaljalla ja Viki ui keskellä järveä ympyrää ainakin tunnin. Piti huutaa takaisin; tuli se sitten... Uimarannalla kun oltiin, niin mentiin vasta yöllä. Rikos lienee jo vanhentunut...

Leevi tuli sitten Vikin kuoltua. Oli tavallaan pakko hankkia se, kun kolmatta kertaa jäi tupakat ostamatta, kun ei tarvinnut lähteä ulos ja kioski ehti kiinni.

Leevi oli syntyisin Haapsalusta. Puhuinkin sille usein viroa. Viki osasi kaikki peruskäskyt venäjäksi , saksaksi ja suomeksi. Oli hauskaa esitellä asiaatuntemattomalle yleisölle Vikin kielitaitoa! Me muuthan tiedämme, että äänenpainot ja eleet ratkaisevat.

Joskus tunsin Vekku koiran, joka osasi kolmosella heittää makupalan kuononpäältä ilmaan ja napata sen. Lähtölaskenta meni että: Yksi, kaksi, viisi, seitsemän, KOLME.

Leevin kanssa opettelimme peruskäskyt vain suomeksi ja viroksi: Anna käppa, istu(ma), maha, tule siia, külgele, jälgi, vaba.

Myrskyn mielestä komento sivulle ja seuraa, tarkoittaa, että saa vetää niin lujaa kuin pystyy ja etenkin suojatiellä autoja saa pyydystää! Osaa se sentään 'odota'! Ruokakuppia odottaessa. Peruuttaakin askeleen pari ja istuu; kun kuppi osuu lattiaan syöksytään syömään ja kuppi nuollaan tarkasti puhtaaksi, kolme kertaa.

 

Mökillä siivoamassa

Kävimme huhtikuun alussa tutkimassa, onko mökki vielä asuttavassa kunnossa. Jäi hiiribaarien asennus tammikuulle, olivat jo ehtineet siihen mennessäkin hieman melskata. Siivottiin. Hiirenmyrkyn loput pistin visusti roskiin, olisi Myrsky ne tietekin syönyt löytäessään.

Pihassa oli vielä lumikasoja, joita tytär hajotteli lapiolla, Myrsky auttoi. Ihmeen hyvin se pysyi pihapiirissä omassa porukassa, ei lähtenyt säntäilemään ilman seuraa kauemmas. Tulvivassa purossa olisi ehkä ollut hauska uida, mutta kun muut lähtivät takaisinpäin, seurasi mukana.

Täytyy seurata sen seikkailuhaluja, pihassa on kyllä Leevin jäljiltä lieka. Sitä tarvittiin lähinnä, kun käytiin kirkolla ilman koiraa. Jos Leevi johonkin hävisi, se löytyi naapurimökiltä syömästä... Muuten makasi mökin pihassa varjon puolella ja oli nukkuvinaan.

 

Tuhoeläin ja vieraslaji

Joku on nyt sitten keksinyt, että koirasusi on vieraslaji Suomessa, lisäksi tuhoeläin. No, tuhoeläin tuo eleukkani kyllä on. Se tuhoaa aivan kaiken. Tekee enemmän tuhoa kuin muinoin englannin pommikoneet Dresdenissä. Ei sentään tapa ihmisiä, mutta pomppii syliin, etenkin kurakelillä.

Miten koirasusi voi olla vieraslaji? Eihän se ole mikään laji sinänsä! Susi on eläinlaji ja koira sen kesy rotu, samaa lajia silti. Koiran ja suden risteymä on luonnossa äärimmäisen harvinainen, mutta jälkeläiset ovat silti susia, kuten koiratkin; geenit ovat samat.

Miten kesy koirasusi voi olla tuhoeläin? Koirasudet, jotka elävät koirina, ovat lähes aina ihmisen hallinnassa. Mitä tuhoa sellainen elukka tekee, paitsi kotonaan...

Entäs sitten, jos se tappaa supikoiran? Supikoira luokitellaan vieraslajiksi ja tuhoeläimeksi. Höh! Villieläimet kulkevat vapaasti miten haluavat. Entäs jos olisi vielä mammutteja? Jos niitä alkaisi lampsia Siperiasta Suomeen, olisivatko nekin tuhoatuottavia vieraseläimiä? Entä jos amurintiikeri keksii uida koillisväylää Petsamoon ja kiivetä maihin ja jolkotella Suomen puolelle ja syödä tullessaan pari ilvestä, pennut jälkkäriksi, ehkä jokunen porokin seuraavana päivänä? Siinä meillä olisi tuhoeläin ja vieraslaji!

No, se tuosta paatoksesta....

 

Uintia satama-altaassa

Toukokuun puolen välin jälkeen käymme puistoilemassa keskustassa. Kaksi koiranpussia on takataskussa varalla, ei tarvita. Otamme oluen, pari, tai Myrsky siis juo vettä ja kaivaa puolimetrisen kuopan Hämeenpuistoon.

Käppäilemme kotipuoleen, matkalla on jäätelökioski, joten syömme kimppajäätelön, muovilusikalla. Lisäksi Myrsky nuolee kupin puhtaaksi.

Mustalahden satamassa on portaat vesirajaan, siellä Kortelahden perukassa. Siitä käy näppärästi hyppy veteen. Ei helkutti, millä sen tuolta ylös saa! Vedän remmistä ja siitä se vaan kiipeää kuiville. Oli sen ensimmäinen oikea uimareissu. Ilmeisesti Myrsky oletti rannan olevan yhtälailla loiva, kuten muualla, missä olemme käyneet kahlaamassa. Hieman nolon näköinen se oli ylös päästyään. Veden peilaus ilmeisesti hämäsi.

 

Myrskyn kommentti:

Aasi on merkillinen karvanaamainen vekotin! Niitä oli neljä!

 

Vihdoin mökille

Päästiin vihdoin avaamaan vesijohto. Huhtikuussa ei vielä arvannut yöpakkasten vuoksi. Meno on ollut hirmuista. Löytyi pellolta ilmeisesti lehmän sääriluu, paras löytö ikinä! Kimppuun hyppiminen on luun löytymisen myötä unohtunut. Viisi vuotiaskaan ei juokse karkuun, koska Myrsky hyökkäilee vain pitkin tantereita eikä kohti. Riemulla ei tunnu olevan rajaa, vaikka ihmisten ruokailun ajaksi oli oltava jonkin aikaa vaijerin päässä kiikissä. Sitten koitti taas vapaus; yöksi toki Myrsky pannaan liekaan. Viettää yön ulkona 'juoksunarussa'. Aamiaisen jälkeen saa taas mennä.

Öinen lieassa olo ei selvästikään ole hauskaa. Vaijeri on pitkähkö, joten ulottuvuutta kyllä on. Protestiksi syödään ja silputaan vesikuppina toiminut suurehko muovinen kertakäyttökulho, yksi puinen ovenkahva ja seuraavana yönä vielä entinen saunavati, joka toimitti nyt vesikupin virkaa. Hopeapajun juurelle kaivetaan 0,5 x 0,5 x 0,5 metrin kuoppa. Ilmoitus asioista tulee aamuisella ulvonnalla.

Ilmeisesti elukka kokee minut ja omaiseni laumakseen, koska ei irrallaan lähde säntäilemään näköetäisyyttä kauemmas; porukassa pitää pysyä. Kävelyreissuilla seuraa nätisti mukana takaisin mökille.

Perjantaina puolen päivän jälkeen saavumme kotiin. Iltapäivällä olisi ulkoilun vuoro. Herätän Myrskyn parvekkeelta ja puolittain vedän sen pihalle. Lauantai ja sunnuntai maataan ulkoiluja lukuunottamatta. Maanantaista alkaa jo taas normaali riehunta!

Hyvää kesää!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Olinkin jo odotellut jatkoa Harri! Mukava lukea hyvin kirjoitettua tarinaasi koiran kehitysvaiheista ja edellisten lemmikkien edesottamuksista.

Myrsky näyttää olevan hyvinvoiva ja komea otus! Pennun tulo perheeseen on aina koettelemus, jonka useimmiten unohtaa, kun aikuistuminen pääsee alulle.

Vauhdikasta kesää!

Meidän ikätytöllä (11 v.) on juuri nyt valeraskaus, joka on aina rankka kokemus koiralle!

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tuosta koirien oppimista sanoista. Minulla kun oli aikanaan nelisenkymmentä rekikoiraa; ruokailu opetettiin "ruokapöydässä" = teline, johon mahtui seitsemän kuppia kerralla ja sama määrä ruokailemaan.
Opetin koirat siihen, että istutaan "pöydän" ääressä ja annostelen ruuat. Jos joku yritti ennen aikojaan ilman lupaa mennä kupille, jakelukauha kopsahti heti kuonolle.
Ruokailun sai aloittaa kun olin sanonut "no nyt syömään". Kun rutiinit opittiin, järjestys säilyi. Joskus kiusasin koiria sanomalla, "no ... onpas hyvää ruokaa". No-sanan perään koirat olivat syöksähtää syömään mutta kun loppukomento meni väärin, vetäytyivät alkuasetelmiin.
Yksi sääntö myöskin oli, että toisen kupille ei mennä mutta jos joku jättää kuppinsa, se on vapaata riistaa. Hyvin oppivat muuten nämä pöytätavat.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset